lauantai 10. huhtikuuta 2010

Kiirettä pitää...

Eli sen lisäksi että olen äiti ja vieläpä ilmeisen hullaantunut kahden suloisen pikkumieheni vaatettamiseen, olen myös opiskeleva äiti ja koska jokainen varmasti tietää opiskelijoiden tulotason olevan jokseenkin huono....
niin olen sitten myös opiskeleva sekä työtätekevä äiti (enkä todellakaan kuulu siihen porukkaan joka voi sanoa handlaavansa homman toooooodella hyvin)

Jotenka voisin sanoa arjen olevan "välillä"(lue: päivittäin) aikamoista kaaosta ja sekasortoa ja jotta ihmiset eivät luulisi minun olevan täydellinen niin kerrottakoon myöskin että lapseni tuntevat saarioisten valmisruokavalikoimat läpikotaisin (kuulisitte ne ihastuneet huokailut ja kehut jos joskus onkin äidin tekemää ruokaa) eikä ole ollenkaan harvinainen näky jos näkee minut aamutuimaan silittämässä lapsilleni housuja, eikä tosiaan sen takia että lapsilla pitäisi olla silitetyt vaatteet vaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä että housut on saatava jollakin tavalla kuivaksi jos nyt vaan on käynyt niin ettei kukaan ole muistanut/jaksanut/viitsinyt/ehtinyt laittaa edellisenä iltana pyykkejä kuivumaan... siis tietysti olettaen että joku on muistanut pestä pyykkiä (meille voi tulla harjoittelemaan vapaasti vuorikiipeilyä sillä tämänhetkinen pyykkivuori on alkanut muistuttamaan lähinnä Mount Everestiä)

No siivoamisesta en edes viitsi kertoa sen enempää kuin että siitä on tullut lähinnä tavaroiden taidokasta piilottelua ja villakoiriinkiin kyllä tottuu, ja pojathan ovat kyllä kinunneetkin meille koiraa.

Edellämainittujen lisäksi pitäisi vielä kuntoilla joo, no tänään oli se päivä kun otin itselleni sitä kuuluisaa omaa aikaa ja raahauduin kuntoilemaan, koska olen kotona hiukan harvinaisempi näky halusi vanhempi poikakin mukaani, tai no siis poika halusi päästä kuntosalin jälkeen kaupoille ostamaan peliä johon oli säästänyt jo useamman viikon, tiesi reppana ettei äiti enää kotiin päästyään jaksaisi kuitenkaan lähteä uudestaan kauppaan.
Kuntoilun ja pelikaupankin jälkeen äidistä vielä löytyi virtaa sen verran että poika sai houkuteltua äidin vaatekauppaan ostoksille, joo totta se on minulla on sellainen superpoika joka ihan oikeasti tykkää vaatteista ja tyyleistä (siis silloin kun saa itse päättää mitä ostetaan), ja vaikka ne eivät aina kohtaakkaan äidin maun kanssa niin yritän edes antaa pojalle hiukan tilaa toteuttaa itseään ;)

Poika sitten valitsi itselleen nämä Hennesiltä, hattu ja aurinkolasit olivat kuulemma ihan must have ja takki oli pakko ostaa kun eihän noita nyt voinut kertakaikkiaan pitää Po.P:in kuoritakin kanssa.
Tässä vaiheessa äidin on ihan pakko todeta että on se ihan Style! Äidin ihana poika =))


2 kommenttia:

-Jassu- kirjoitti...

SIIS WHAT!?! Poika siis ihan oikeasti valitsi vaatteet itse? Uskomatonta, en ole koskaan tuntenut tuon ikäistä poikaa jolla olisi noin hyvä muotitaju sisäsyntyisesti! Terkkuja vaan pojalle, että look on tosi coooool! :-D

Ja ihanan realistinen kuvaus elävästä arjesta! Ihana kun aina ei ole niin täydellistä ja seesteistä. Eiköhän se arki useimmilla ole juuri tuota pyykki-Everesteillä kiipeilyä ja saarioisten äidin ruokavaliota. Meillä ainakin aika usein...

Hele kirjoitti...

Kyllä, Poika on ollut pienestä pitäen tosi tarkka mitä päällensä laittaa, nykyään sillä alkaa olemaan tota tyylitajua jo sen verran että on ollut ihan kivakin antaa pojalle vapaat kädet pukeutumisen suhteen =)
Ihanaa kuulla että muiltakin löytyy everestit ja Saarioiset!