tiistai 22. helmikuuta 2011

Joskus se vaan on niin....

Tämä arki on nyt aika tällaista perusmömmöä, pakkasta piisaa ja kevättä odotellessa....
Tuli matkustettua tänään tunnin verran töihin, normaalisti menee semmoinen 20min.
Ajattelin kuitenkin olevani aika onnekas tapaus, on sentään työpaikka mihin mennä ja vaikka onkin kylmä on ollut varaa hankkia lämmin takki ja töiden jälkeen pääsee taas omaan kotiin!
Enkä onnekseni ollut myöskään se henkilö jonka takia työmatkani kesti tunnin, rauha hänen sielulleen.
Juu ja jos nyt ihmettelette että onko tällä postauksella mitään tarkoitusta niin ei ole, kunhan lämmittelen läppärin näppiksiä.

Olen myös onnekas kun nämä odottivat minua kotona (ja kuvassa ei ole siis kyseessä kuristusote)

Ja kyllä meillä on sotkuista, mutta nyt ei jaksa....
Nämä söpikset on luvanneet nyt vanhalle äitiparalle jalkahieronnan joten nähdään moi!

4 kommenttia:

Mari A. kirjoitti...

Auts. Aina ei tosiaan tiedä, mikä sitä liikennettä viivyttää.

Jos unohdetaan ihan kamalimmat asiat, niin mun viimeistä työmatkaa (pe) auttoivat kovasti toppahousut. Ei ollut niin kylmä kuin torstai-aamuna värjötellä. Nyt värjöttelen tosin kotona, niin ei tarvi yrittää muuta kuin nauttia näistä seinäkiipijöistä.

Hele kirjoitti...

Joo olen kanssa ajatellut että kai se on vaan laitettava toppahousut jotta tarkenee.
Meillä alkaa lapset olemaan kanssa "hiukan" levottomia eivät tosin ole vielä keksineet tuota seinäkiipeilyä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Heipsan, aivan ihana blogi sinulla ja suloiset veljekset!:) Tämä postaushan oli mun mielestä just hyvä, koska hyvä on joskus pysähtyä miettimään asioita ja osata arvostaa niitä.. :)

P.s. toivottavasti kouluasiat (viitateen aiempaan postaukseesi) myös selviää/on selvinneet.

Aurinkoista viikonloppua!

M

Hele kirjoitti...

Kiitos :)